Sama taivas yllä tämän maan yhä kutsuu meitä kulkemaan. Sama aava meri sininen, sama koti yhteinen. Samat niityt, vuoret, erämaat, joet, järvet, kukkulat ja haat, sama tuuli hiljaa humisten laulaa yllä metsien.
Sama retki alla auringon, sama kaipaus sisällämme on, ilo lapsen, hymy vanhuksen sama matka yhteinen. Täällä yhteen kuuluu jokainen, kasvi, lintu, puu ja ihminen. Kukin voiman toisellensa suo, yhdessä näin uutta luo.
Esitin tämän Anna-Mari Kaskisen runon vuoden 2005 matineassa, jonka teemana oli Toisenlaiset
Uuteen Vuodatukseen siirtymisen vuoksi kommentointi on tilapäisesti suljettu tässä artikkelissa.
Kommentointi avautuu hyvin pian eli heti kun Vuodatuksen kommenttimoottori on jyrskäyttänyt kommentit lävitse myös tämän artikkelin kohdalla.