Viipeltää aika vauhtia lenkin alkumatka ja sitten kodin lähestyessä hidastaa vauhtia niin, että jaksaa vielä kiivetä pihalle vievän polun ylös. Mulla oli niin hauskaa nää muutamat päivät, ihan uskomatonta, miten mahtavia päivät voivat olla. Onnellinen mä olen voinut olla, koska tuntuu hyvältä huomata, kuinka paljon voi nauttia elämästä, vaikka onkin vamma. Ei se enää mua haittaa, voin tehdä sitä, mitä muutkin tekevät. Kuinka iloinen on sellaisesta päivästä, jona voi nauttia elämästä...