Kahtena päivänä peräkkäin (keskiviikkona ja tänään) on tullut sanomista sellaisesta jutusta, mikä on osa mua: Siis tää mun puheliaisuuteni. No, enhän mä nyt millään saa oltua tuppisuuna ihan koko matkaa, pakko sitä on vähän jonkun kanssa puhella. Olin tosi väsyksissä koko loppupäivän, vaikka olin nukkunut melkein kahdeksaan asti. Aamulla tuntui siltä, että mä en jaksa! Mä en jaksa kuunnella, kun tulee sanomista selkeesti sellaisesta mulle tyypillisestä luonteenpiirteestä. Pitäiskö mun muuttua jotenkin? Tuppisuu en ainakaan halua olla.