Sunnuntaina poljin urhoollisesti helteessä Perttelin ja Salon välin, 30 kilometrin kokonaisen matkan. Olin mukana pienten kellojen konsertissa, oli tosi mukavaa olla siinä mukana. Katoin, missä kohtaa mun kuuluu tulla mukaan. Räsymattojen kulmiin olin vähällä kompastua kerran jos toisenkin, mutta ei se minua haitannut. Pertti ja Pekka aloittivat meidän kilistelymme, kaikki muut tulivat pikkuhiljaa mukaan. Voi vitsi, miten hienoa siinä oli olla mukana! Uusi viikko on alkanut tosi hienosti, kaikki tuntuu olevan tosi hyvin!