Se sai mut niin iloiseksi, ajattelin jo jossain kohtaa, etten menisi ollenkaan, vaan menisin suoraan kotiin. Onneksi Mikko kannusti mua menemään, se auttoi mua tosi paljon! Alamäessä pyörä sai mennä vapaalla koko matkan, oli vain pieni ylämäki, jossa täytyi polkea. Ai vitsi, miten iloinen Hilkka oli, mun ei tarvinnut kuin kulkea käytävän puolella ja kurkata huoneeseen. Ensiksi en tahtonut uskaltaa mennä huoneeseen, mutta kun hoitaja vei minut ovelle asti, siinä kohdassa uskaltauduin menemään. Etin runokirjastani oman kesärunoni, lausuin sen, lisäksi mä otin virsikirjan käteeni ja lauloin muutaman suosikkivirteni. Kovasti Hilkka kiitteli mua, sanoi, että mä osaan. Se sai mut hyvälle mielelle, mutta ennen kaikkea se, että mä olin mennyt Hilkkaa tervehtimään, kun en muutamaan kuukauteen ollut ehtinyt. Mulle jäi hyvä mieli siitä, kyllä oli mukavaa!